Kansa-yhtymä Oy:n hallitus 29.1.1979
©Timo Ahjos
Perustettu 27.6.2021
Täydennetty 28.2.2022
Liittyy blogiin tahjos.blogspot.com
Vaiheessa 3 työskentelin Kansa-yhtiöiden Ulkomaantoiminnan johtoryhmän jäsenenä vastuualueena valuuttasijotukset ja Muun liiketoiminnan johtoryhmän jäsenenä vastuualueena kotimainen rahoitusyhtiötoiminta ja pörssisijoitukset.
1980-luvun alkupuolella Kansa-konsernin organisaatio oli alla olevien kuvien mukainen. Kuvat skannasin vuoden 1978 vuosikertomuksesta, joka julkaistiin keväällä 1979. Ne avautuvat suurempina kuvia napsauttamalla. Valokuvassa eturivissä vasemmalla istuu Kansa-yhtymä Oy:n hallituksen puheenjohtaja, OTK:n pääjohtaja Eero Salovaara, jonka jäätyä eläkkeelle hänen seuraajakseen valittiin Eero Rantala ja OTK:n tilalle muodostettiin E-osuuskunta Eka. Salovaaran vieressä istuvat Elannon pääjohtaja Ylermi Runko, Hakan pääjohtaja Antti Pelkola sekä SAK:n puheenjohtaja Pekka Oivio ja hänen edeltäjänsä Niilo Hämäläinen, joka toimi tuossa vaiheessa Kulutusosuuskuntien Keskusliiton toimitusjohtajana.
Toisessa rivissä istuu äärimmäisenä vasemmalla hallituksen jäsen Jakko Aalto, josta tuli myöhemmin Kansa-yhtymä Oy:n johtaja. Hänen vieressään istuvat Kansa-yhtymä Oy:n johtajat Armas Vinberg, Arvo Palo ja toimitusjohtaja Erkki Pesonen. Pylvään toisella puolella istuvat hallintoneuvoston puheenjohtaja Keijo Liinamaa ja hallituksen jäsen Esko Vainionpää. Hänen vieressään istuva hallituksen jäsen on joko Sulo Penttilä, Olavi Hänninen tai Pasi Aalto. Reunimmaisena oikealla on hallintokuntien sihteeri Jaakko Hyvärinen. Takimmaisessa rivissä istuvat vasemmalta lukien eläkevakuutusjohtaja Erkki Nurminen, henkivakuutusjohtaja Markku Lehtinen ja vahinkovakuutusjohtaja Onni Katajainen.
Tuohon aikaan Suomessa kehuttiin kovasti suomalaisen professorin kehittämään "meno-tulo-teoriaan" perustuvaa tuloslaskentaa, jossa tulos lasketaan tilikauteen kohdistuneiden tuottojen ja kulujen erotuksena. Siinä omaisuus- ja velkaerien arvon muutos otetaan yleensä huomioon vasta silloin, kun se realisoituu. Vakuutusyhtiöissä on kuitenkin tärkeää reagoida arvonmuutoksiin välittömästi, koska monet sitoumukset ja sijoitukset ovat hyvinkin pitkäaikaisia.
Niinpä Kansa-konsernin sisäisessä laskennassa otettiin tri Erkki Pesosen toimitusjohtajakaudella käyttöön amerikkalaistyyppinen tuloslaskenta, jossa
tulos = nettovarallisuuden muutosVarat ja velat arvostetaan joka kuukausi niiden tuoreimpaan tiedossa olevaan arvoon ja velkoihin luetaan myös vakuutusyhtiön vakuutussopimuksista aiheutuva vastuuvelka.
nettovarallisuus = varat - velat
Kansan sisäisessä laskennassa konsernin kokonaisuus oli jaettu tulosyksiköihin, jotka olivat toiminnallisia eivätkä juridisten yhtiöiden mukaisia. Siis jos jotakin toimintaa harjoitettiin useamman kuin yhden Kansa-yhtiön nimissä, se kaikki kuului sisäisessä laskennassa samaan tulosyksikköön, mutta tietysti ulkoisessa laskentatoimessa jokaisella yhtiöllä oli omat kirjanpitonsa ja virallisten säännösten mukaiset tilinpäätöksensä tuloslaskelmineen ja taseineen. Virallisessa taseessa monien erien kirjanpitoarvo saattoi olla kaukana sen todellisesta arvosta.
Samat sisäisen laskennan periaatteet koskivat Kansa-konsernin kaikkea toimintaa. Kerron seuraavaksi tarkemmin siitä ulkomaantoiminnan osalta.
Kansa-yhtiöiden ulkomaantoiminta jaettiin kolmeen tulosyksikköön:
Ulkomaisesta vakuutusliikkeestä Kansalle kertyi vakuutusmaksuja hyvin monissa eri valuutoissa. Ne rahat olivat Kansan sijoitettavissa siihen saakka, kunnes niitä tarvittiin vakuutuskorvausten maksamiseen samoissa valuutoissa. Valuuttakurssiriskien välttämiseksi eri valuuttoja ei kannattanut välillä vaihtaa markoiksi vaan niitä pidettiin pankeissa valuuttatileillä ja sijoitettiin eri valuutoissa oleviin joukkovelkakirjoihin. Valuuttasijoitusyksikkö toimi Kansa-konsernin sisäisenä "valuuttapankkina" siten, että se hallinnoi kaikkia valuuttatilejä ja joukkovelkakirjasijoituksia ja sai niiden tuoton hyväkseen sisäisessä laskennassa. Underwriting-yksiköllä oli sisäisessä laskennassa valuuttatilit, joille valuuttasijoitusyksikkö hyvitti valuutoittain sovittua kiinteää korkoa.
Järjestelyn keskeinen idea oli se, että vakuutusliikkeestä vastaavien henkilöiden ei pidä spekuloida valuuttakursseilla. Valuutta- ja joukkovelkakirjamarkkinoilla operointi kuului valuuttasijoitusyksikön asiantuntijoille, jotka eivät puolestaan tunteneet lainkaan kansainvälisiä vakuutusmarkkinoita.
Kansan ulkomaantoiminta oli pääasiassa ns. jälleenvakuutusta, jossa vakuutuksen ottajana oli jokin ulkomainen vakuutusyhtiö. Useimmiten Kansan piti antaa jotakin pitkäaikaisen vakuutussitoumuksensa vakuudeksi. Vakuudeksi olisi kelvannut käteistalletus tai pantattu arvopaperisalkku, mutta amerikkalaiset pankit - ensimmäisenä Citibank - olivat kehittäneet sellaisen käytännön, että vakuudeksi annettiin kyseisen pankin remburssi ("Letter of Credit"). Aiemmin rembursseja oli käytetty maksuvälineenä tavarakaupassa, mutta näitä rembursseja ei käytetty maksuvälineenä vaan vain vakuutena. Sen saajalla, siis ulkomaisella vakuutusyhtiöllä, oli kyllä juridinen oikeus nostaa vakuutussopimuksen mukainen korvaus kyseisestä pankista, mutta yleensä ne pyysivät jälleenvakuuttajaa maksamaan korvauksen tililleen eivätkä käyttäneet siihen remburssia.
Kansalle oli edullisempaa antaa vakuudeksi amerikkalaisen pankin remburssi kuin pantattu käteistalletus. Amerikkalainen pankki ei kuitenkaan myöntänyt niitä rembursseja ilman muuta asiakassuhdetta ja/tai vastavakuutta. Näistä asioista neuvotteleminen ja remburssien avaaminen muodosti keskeisen osan valuuttasijoitusyksikön työstä. Kerron pankkisuhteista tarkemmin jäljempänä.
Tarkemmin:
Valuuttasijoitusyksikön tehtävät (27.03.1980),
Ulkomaisten osakesijoitusten huomioonottaminen Kansan sisäisessä tuloslaskennassa (25.04.1980),
Esitys johtokunnalle (15.05.1980),
Yhtiösijoitukset kaaviona (17.05.1980)
Valuuttasijoitusyksikkö raportoi valuutta-asioista varsin seikkaperäisesti kuukausittain. Tässä on esimerkiksi yksi varhaisvaiheen kuukausiraporteista kesäkuulta 1980. Siihen kuului myös tällaiset raportit asianomaisen juridisen yhtiön hallitukselle: kuukausiraportti Vahinko-Kansan hallitukselle ulkomaanrahan määräisten obligaatioiden ostoista ja myynneistä.
Suomessa oli vielä 1980-luvulla ulkomaan valuuttojen käyttö hyvin kontrolloitua. Ulkomailla ansaitut varat piti kotiuttaa, mutta niitä ei tarvinut vaihtaa markoiksi, vaan ne sai tallettaa suomalaiseen pankkiin valuuttatilille. Minullakin oli Saksan markan ja Ruotsin kruunun määräiset valuuttatilit siitä alkaen, kun olin niissä maissa kesätyössä vuosina 1965-67. Vakuutusyhtiö sai Suomen pankin luvalla pitää pankkitilejä ulkomaillakin. Lupa myönnettiin automaattisesti USA:n dollaritilille ja asianomaisen maan valuutan määräiselle tilille. Niiltä tileiltä sai ilman muuta maksaa ulkomaisen vakuutusliikkeen harjoittamisesta aiheutuneita maksuja. Sen sijaan ulkomaisiin investointeihin piti aina hakea erikseen Suomen Pankin lupa vapaamuotoisella kirjeellä, jossa investointia perusteltiin. Muutamissa tapauksissa jouduimme käymään Suomen Pankissa perustelemassa hakemusta.
Edellä kerroin, että Kansalta vaadittiin ulkomailla vakuutussopimusten vakuudeksi rembursseja. Käytäntö oli amerikkalaisen Citibankin keksimä ja eräät muut amerikkalaiset pankit alkoivat kilpailla Citibankin kanssa edullisemmilla hinnoilla ja sopimusehdoilla. Niissä maissa, joissa Kansalla oli oma toimipaikka, kuten Bermudalla, Kanadassa, Panamassa ja Hongkongissa, Kansa käytti myös paikallisten pankkien palveluja. Myös eräät muunmaalaiset pankit kävivät Helsingissä tarjoamassa palvelujaan, mutta niillä ei ollut tarjota mitään meitä kiinnostavaa.
Amerikkalaisten pankkien edustajat, joita tapasin Helsingissä tai ulkomailla, olivat ammatillisesti erittäin asiantuntevia, mutta käyttäytyivät niin rennosti, että heidän kanssaan oli mukava olla. Chase Manhattan Bankista ensimmäisen kontaktin Kansaan avasi mies, jonka vastuulla oli pankissa puolet Euroopan vakuutusyhtiöistä. Kun hän kutsui minut ja esimieheni Pesosen kerran ravintola Königiin illalliselle, kiinnitin huomiota siihen, että he olivat pukeutumisessaankin ottaneet huomioon sen, että tunnemme olomme luonteviksi riippumatta siitä, kuinka olemme pukeutuneet. (Hän oli itse arkisessa työpuvussa ja hänen alaisensa nuori mies oli mustassa puvussa.) Kun tarjoilija luuli Pesosta illan isännäksi ja tarjosi viinin hänelle maistettavaksi, Pesonen maistoi ja sanoi: "Minä en ole nyt isäntänä, mutta kyllä tämä ihan hyvää on." Siihen jenkkijohtaja totesi naurahtaen: "Jos täällä äänestämään ruvetaan, niin heittäkää se menemään!". Amerikkalaisen pankin maailmankartalla kaikki pohjoismaat olivat sosialistisia maita eivätkä he huomanneet poliittista eroa Kansan ja muiden suomalaisten vakuutusyhtiöiden välillä. Eräs Lontoossa asuva pankkiiri kysyi minulta ensimmäisellä Suomen-matkallaan, eikö meitä pelota asua näin lähellä Neuvostoliittoa.
Tarkemmin: Ulkomaisten pankkien käyttö (23.03.1981). Matkakertomuksia pankkimatkoilta Lontoo-Bermuda 08.-14.02.1981 (14 sivua), Kanada-Bermuda 18.11.-01.12.1981: osa 1 (9 sivua), osa 2 (8 sivua), osa 3 (12 sivua).
Kotimaisista valuuttapankeista meille tarjosi palvelujaan Postipankki, SYP, KOP ja OKO. Noissa kaikissa kävin tutustumiskäynnillä ilman ennakkoasennetta. Tarvitsimme suomalaista pankkia valuuttatilejä varten ja antamaan amerikkalaisten pankkien remburssijärjestelyille pankkitakauksia.
Postipankki nousi ylivoimaisesti muiden yläpuolelle. Postipankin ulkomaanyksikön kanssa kommunikointi oli samalla tavalla miellyttävän rentoa ja intelligenttiä kuin amerikkalaisten pankkien kanssa. Erityinen kiitos kuuluu englantilaiselle (täydellisesti suomea puhuvalle) Nicholas Andersonille, joka ymmärsi, mitä tarvitsemme. Hän opetti minulle aluksi eurobondien teorian ja käytännöt. Myöhemmin hän järjesti minulle tutustumiset kanadalaisiin finanssilaitoksiin Torontossa ja Montrealissa. Joka paikassa minut otti hyvin vastaan joku korkeassa asemassa oleva Nicholaksen henkilökohtainen tuttu, jolle hän oli lähettänyt tapaamispyynnön. Postipankin palvelut olivat laadullisesti ja hinnoittelultaan niin hyvät, että myöhemminkään muut suomalaiset pankit eivät esittäneet parempia tarjouksia.
SYP:issä, jossa olin ollut aikanaan kaksi kesää työssä ja asiakkaana 4-vuotiaasta alkaen, tunsin lähtökohtaisesti oloni kotoisaksi, mutta ilmapiiiri lounastapaamisella oli äärimmäisen muodollinen. Hyvin tarkkoja oltiin sen suhteen, kuka istuu pyöreässä lounaspöydässä kenenkin oikealla tai vasemmalla puolella, jotta hierarkinen arvojärjestys säilyy. Pääkonttorin korkeat johtajat tuntuivat luokittelevan Kansan Hämeentie 31:n konttorin paikallisasiakkaaksi ottamatta ulkomaantoimintaamme ollenkaan todesta. Toisaalta kenelläkään läsnä olleista pankinjohtajista ei tuntunut olevan mitään tietoa kansainvälisessä vakuutustoiminnassa tarvittavista pankkipalveluista.
KOP:issa oli melkein samanlaista kuin SYP:issä. Minulle autettiin pois lähtiessäni päällystakki päälle, mutta pankkiasioista mieleeni ei jäänyt lounastapaamisella mitään.
OKO:on minut kutsuttiin lounaalle yhdessä Kansan johtokunnan jäsenen kanssa, joka oli aiemmin työskennellyt Osuuspankki Yhteistuessa. Ilmapiiri oli rennompi kuin SYP:issä tai KOP:issa, mutta heidän lähestymistapansa tuntui olevan sellainen, että minuun yritettiin vaikuttaa "työväenmiehenä". Isäntä yritti olla hauska kertomalla vitsejä, joille oli ehkä naurettu ay-porukoissa. Läsnä ei ollut ketään, jonka kanssa olisi voinut keskustella vakuutusyhtiön ulkomaantoiminnan pankkiasioista.
Kansassa ei tapahtunut ulkomaanvaluutan määräisiä tapahtumia (maksuja, valuutan vaihtoa, arvopaperikauppoja, remburssien avaamisia tms.) kovin paljon työpäivää kohden, mutta niihin kohdistui erittäin monipuoliset raportointivaatimukset. Valuuttasijoitusyksikön, jossa työskenteli alkuvuosina minun lisäkseni vain yksi ihminen, piti tuottaa Kansan muille tulosyksiköille (Underwriting, "Solvenssi") kuukausittain sisäisten valuuttatilien tiliotteet, kullekin Kansa-yhtiölle (Vahinko-, Jälleen- ja Henki-Kansa) viralliseen kirjanpitoon tarvittavat tositteet ja raportit, valuuttasijoitusyksikön omaa toimintaa analysoivat raportit sekä pankkikohtaiset raportit valuuttatileistä ja remburssilimiittien käytöstä, ym.
Edellä lueteltujen asioiden hoito ei olisi ollut mahdollista ilman joustavaa tietojärjestelmää. Sellaisen rakensimme yhdessä Nokian kanssa amerikkalaiseen MarkIII-tietoverkkoon. Siihen pääsi paikallispuheluin myös Kansan ulkomaisista toimipaikoista. Päätelaitteet olivat vielä siihen aikaan "tyhmiä" - tietokannat sijaitsivat ja ohjelmat suoritettiin valtavissa tietokonekeskuksissa, joita General Electricin tytäryhtiöllä (GEISCO) oli muistaakseni kaksi USA:ssa ja yksi Euroopassa. Nokialla ei itselläänkään ollut silloin vielä vastaavaa valuuttahallintojärjestelmää. Teimme heidän kanssaan sellaisen sopimuksen, että minä määrittelin Kansan puolesta systeemin toiminnot ja Nokialta kaksi miestä hoiti teknisen suunnittelun ja ohjelmoinnin. Kansalta veloitettiin systeemin toteutuksesta vain enintään tietty summa, joka oli alle 40.000 markkaa. Nokia sijoitti siihen huomattavan määrän omien miestensä työpanosta sillä puheella, että heillä on oikeus hyödyntää minun ideoitani tehdessään myöhemmin Nokialle vastaavanlaista systeemiä. Kansalle suunnittelutyö ei aiheuttanut mitään ylimääräistä kustannusta, koska tein sitä oman työni ohessa pääasiassa kotona vapaa-aikana. Se oli mahdollista, koska silloinen vaimoni ei vaatinut minulta lainkaan osallistumista kotitöihin.
Tarkemmin: Kaavio Kanfi-systeemin tietosisällöstä. Nokian 28.4.1981 pitämän seminaaripäivän aineistoa: Kansi, ohjelma, oman esitelmäni teksti ja kalvot. Ruotsinkielisiä kalvoja. Englanninkielinen kaavio, sama värillisenä.
Marraskuussa 1981 olin 33-vuotias ja työskennellyt 10 vuotta Kansa-yhtiöissä eri tehtävissä. Silloin lähin esimieheni, Kansa-yhtymä Oy:n toimitusjohtaja, filosofian tohtori Erkki Pesonen (51) antoi minulle haasteen, joka ohjasi elämääni seuraavan viiden vuoden ajan. Hän ehdotti, että laajennetaan Kansa-yhtiöiden toimintaa finanssialalla niin, että siitä tulee konsernin neljäs toimiala. Ne kolme muuta olivat kotimainen vakuutustoiminta, ulkomainen vakuutustoiminta ja "muu liiketoiminta", joka oli lähinnä kiinteistösijoitustoimintaa. Sitten, kun finanssitoiminta on saavuttanut noihin verrattavan laajuuden, minä pääsisin sen johtajana Kansa-yhtymä Oy:n johtokuntaan. Joissakin yhteyksissä minut on virheellisesti esitelty "Kansan finanssitoiminnan isänä", mutta se oli ehdottomasti Erkki Pesonen. Minä vain toteutin hänen ideoitaan parhaan kykyni mukaan.
Ensin minun piti kartoittaa hyvin laaja-alaisesti, mitä erilaista finanssitoimintaa on olemassa. Tätä vaihetta kutsuttiin nimellä "Finanssiprojekti". Se piti aina kirjoittaa lainausmerkkeihin, koska Kansan johtokunta oli päättänyt, että projekteiksi kutsutaan vain johtokunnan päättämiä projekteja, ja tämä ei ollut sellainen. Minulla oli tälle työlle aikaa puoli vuotta eli toukokuun 1982 loppuun saakka. Katso: Toimeksianto (12.11.1981) ja Loppuraportti (31.5.1982) (PDF-tiedosto, 8 sivua).
Jo tämän "projektin" alkaessa pohdimme mahdollisuutta liittää Peruspankki Oy Kansa-konserniin. Kerron myöhemmin enemmän Peruspankista. Laadin siitä Pesoselle tällaisen muistion: Ajatuksia 4. divisioonasta (10.1.1982) ja korjaus edelliseen (25.1.1982)
Toukokuun 1982 lopulla laadin tällaisen: konkreettinen toimintasuunnitelma loppuvuodelle (PDF-tiedosto, 3 sivua). Lisäksi ehdotin Pesoselle 2-3 tunnin mittaista kahdenkeskistä ideointi-istuntoa. Sen tuloksena laadin heinäkuun alussa ehdotuksen finanssiyhtiön perustamisesta "E-konserniin": Finanssiyhtiön perustaminen (PDF-tiedosto, 12 sivua). Minä annoin tuon muistion vain Pesoselle enkä tiedä, kenelle hän sen jakoi ja käsiteltiinkö sitä jossakin E-liikkeen hallintoelimessä. Ainakaan Kansa-yhtymä Oy:n hallituksen virallisessa kokouksessa sitä ei käsitelty. Sen tiedän, koska olin itse läsnä virallisissa kokouksissa, mutta en missään hallituksen jäsenten epävirallisissa keskusteluissa.
Finanssipalvelu Oy Kansa perustettiin yhtiönä 3.1.1983. Kuitenkin sen operatiivinen toiminta oli käynnistetty jo aiemmin Kansa-yhtymä Oy:n valuuttasijoitusyksikössä ja kotimaisen pörssisijoitustoiminnan osalta kotimaan rahoituksen yhteydessä. Pikarahoitus Oy perustettiin vuonna 1984, mutta senkin toiminta oli aloitettu jo edellisenä vuonna emoyhtiönsä Finanssipalvelu Oy Kansan nimissä.
Finanssiyhtiön perustamisvaiheessa sen toimintaa suunniteltiin näin: Finanssiyhtiön perustaminen Kansa-konserniin (9.12.1982), Strateginen suunnitelma (9.2.1983, PDF-tiedosto 8 sivua), Toimintasuunnitelma vuodelle 1983 (9.2.1983, PDF-tiedosto 12 sivua)
Finanssiyhtiön julkistamisessa tavoiteltiin tallaista: Uuden yhtiön julkistaminen (3.1.1983). Aika hyvin siinä onnistuttiinkin. Kaikki kommentit olivat sävyltään myönteisiä: Helsingin Sanomat, Sosialidemokraatti, Talouselämä 20/1983, Talouselämä 21/1983, World Insurance Corporate Report, Fakta 9/1983.
Vuoden 1984 alkuun mennessä Finanssipalvelu Oy Kansan organisaatio oli muotoutunut tällaiseksi: Organisaatio 1.1.1984 alkaen. Pikarahoitus Oy:ssä ei ollut henkilöstöä vaan kaikki työntekijät olivat Finanssipalvelu Oy Kansan palveluksessa.
Tässä on Finanssipalvelu Oy Kansan vuosikertomus sen toiselta toimintavuodelta 1984: Kansilehti, Yhteystiedot (joulukuusta 1984 alkaen), Toimitusjohtajan kirje, Toimintakertomus, Tuloslaskelma, Liitetiedot, Oma pääoma ja vastuut, Allekirjoitukset, Seuraavasta vuodesta, Organisaatio, Takakansi.
Se tarina avautuu uudelle sivulle tästä linkistä.
Jaoin tuon artikkelin Facebookin Ilmailu-ryhmässä 21.2.2022. Siihen tuli siellä vuorokauden aikana yli 90 tykkäystä ja sain siellä tuosta koneesta mielenkiintoisia lisätietoja, kuten: Kone oli tehnyt ensilentonsa 13.3.1971 eli kaksi päivää sen jälkeen, kun aloitin työnteon Kansassa. Kone oli Suomessa väliaikaisessa rekisterissä 14.3.-1.6.1984 tunnuksella OH-KSA. Sen jälkeen se oli liisattuna EgyptAirilla rekisteritunnuksella SU-GAK maaliskuuhun 1985 saakka, sitten se siirtyi TWA:lle tunnuksella N304TW jne. Muiden vaiheiden jälkeen se poistettiin käytöstä maaliskuussa 1994 ja lopulta romutettiin Ardmoressa, Oklahomassa, vuonna 1998. OH-KSA on suurin Suomen ilma-alusrekisterissä koskaan ollut lentokone. Nämä tiedot minulle kertoi lentokapteeni ja konsultti Juha Ritaranta. Hän lähetti käyttööni myös isänsä kokoelmasta alla olevan kuvan, jossa kone on Suomen tunnuksilla, mutta jo EgyptAirin väreihin maalattuna JFK:n kentällä toukokuussa 1984.
Kansan ulkomaantoiminnassa tehtiin 1980-luvulla mielestäni kaksi suurta virhettä:
Vaikka mikään suurista riskeistä ei ollut minun varsinaisella vastuualueella, aloin pohtia, onko kuitenkin jokaisella emoyhtiön hallituksen nimittämällä ulkomaantoiminnan johtoryhmän jäsenellä osavastuu ulkomaantoiminnan kokonaisuudesta. Päädyin siihen, että minulla on velvollisuus yrittää toimia Kansa-konsernin pelastamiseksi. Ryhdyin seuraaviin toimenpiteisiin tässä järjestyksessä:
Kerron oheisessa liitetiedostossa tarkemmin kustakin edellä mainitusta kolmesta vaiheesta.
Seuraavassa artikkelissa, jonka laadin tämän jälkeen, kerron Kansan tilanteesta sen jälkeen, kun olin siellä edelleen työssä, mutta en ollut enää ulkomaantoiminnan johtoryhmässä.
© Copyright: Timo Ahjos 2022. Kaikki oikeudet pidätetään.
